Sol de Oro, kultainen aurinko

Taksinkuljettaja kieltäytyi viemästä meitä Naranjillon kylää pidemmälle. Tarvitaan carro alto [auto, jossa on iso maavara], hän sanoi. Purimme tavarat kyydistä naranjillolaisella autopysäkillä. Kohta ne lastattiin Toyotaan, jonka ainoa ero edelliseen oli nähdäkseni se, että sillä oli tehty sama matka aika monta kertaa ennenkin. Kohta rymistelimme tunnin verran Sol de Oron pikkukylään ja sen takana sijaitseviin metsiin.

On the way to Sol de Oro, we changed the car in Naranjillo. This very experienced Toyota could fit quite a lot of stuff and seven persons inside. Considerable skill is needed to drive the car all the way up to Sol de Oro village, but here these drives are an everyday business.

Sol de Oron aseman metsänvartijat olivat järjestäneet meille kuormajuhtia ja ajajan. Asemalta metsään lähti kuusi ihmistä, kaksi muulia, kaksi koiraa ja hevonen. Ryhmä oli edellisestä kerrasta hiukan muuttunut: maastoapulaisemme Cleilerin sijasta matkaan lähti hänen 45-vuotias isänsä Edgardo Nolasco. Myöhemmin paljastui että hän oli kokenut maderero [puunhakkaaja], jolta nuori Cley oli oppinut sademetsän puiden tuntemusta ja paikallisia nimiä. Sol de Oron asemalta mukaan tuli uusi metsänvartija Fredi Sangama. Muuleja ohjasti David -niminen mies, jonka luokse metsän laitaan olimme matkalla. Muulit ja hevonen olivat juuri tuoneet 300 kiloa kahvipapuja Davidin viljelmiltä kahvinostajalle Sol de Oroon. Nyt ne saivat huomattavasti kevyemmän kuorman. Hevoselle ei riittänyt kunnollista taakkaa ollenkaan, ja ilmeisesti juuri siksi sitä ei käveleminen kiinnostanut. Jos kaakkia ei olisi jatkuvasti vedetty ja tuupittu, eläinpolo olisi jäänyt tyytyväisenä nyhtämään polunvarren kasvillisuutta. Koirat olivat vartioaseman naapurin, ja ne seurasivat meitä koko taipaleen, seuraavan yön, ja metsäänkin saakka, kunnes ne huomasivat, ettei meillä ollut niille mitään ruokaa. Toisena iltana ne katosivat takaisin Sol de Oron suuntaan metsänvartijoiden ruokittaviksi.

This time we got Edgardo Nolasco, an experienced woodcutter from the area, working with us. Here Edgardo is holding the measuring tape for Elias Mendivil on its other end, after first identifying the tree with its local name. For this, he often uses wood characteristics: he cuts a small piece of wood with his machete, and the structure and odour of the wood guides him in species identification. Hundreds of tree species find their home in the Alto Mayo protected forest. In our study, the local name of the tree will be used in biomass estimation: local names may not correspond completely with taxonomic units but they often contain information of wood density. Photo credit: Johanna Toivonen.

Video: Machete -viidakkoveitsen teroitus / Sharpening a machete knife.

Davidin koti sijaitsi suojelualueen reunalla metsäisten vuorten uumenissa. Hänen lisäkseen siellä asuivat hänen vaimonsa ja kolme nuorta tytärtään sekä joukko vaimon sukulaisia. Taloja oli yhteensä kolme. Leiriydyimme pihalle, ja kun ylempänä rinteessä asuva Davidin veli seuraavan aamun hämärissä saapui paikalle kokamälliä pureskellen, yllättivät teltat hänet niin että häntä nauratti.

Video: Sol de Oron leiripaikka / Sol de Oro camp site.

David has built this bridge over the river Naranjillo several times. In the rainy season (from October to April) the river often washes the bridge away. David's family members carry coffee beans in sacks of 50 kg over this bridge to be loaded on cargo animals on the other side. For us, it was enough to get ourselves over the river without falling. In the countryside of Peru, people are often very accustomed to hard work and challenging conditions, winning every obstacle on their way with their own hands, as there is often nothing else to rely upon.

Davidin perhe viljeli jyrkillä rinteillä kahvia myytäväksi ja erilaisia ruokakasveja, kuten taaroa, jauhobanaania ja maniokkia, omaan käyttöön. Pihalla kuopi lauma kanoja ja keittiön takana olevan vajan puisissa karsinoissa pidettiin syötäväksi kasvatettavia marsuja. Parhaillaan oli menossa kahvin sadonkorjuukausi, jolloin kaikki kolme tytärtä ja David itse olivat heti varhaisaamusta rinteillä. Kahvin poiminta tapahtuu käsin, sillä hedelmät kypsyvät vähän kerrallaan ja satokausi kestää kolme kuukautta. Täydet kahvisäkit kuljetetaan Sol de Oron kahvinostajalle muulien selässä.

Kahvin sadonkorjuukaudella alueelle saapuu muualta maasta rosvoja, joiden tarkoituksena on viedä kahvinkasvattajilta rahat. Metsänvartija Fredi kertoi että aseman moottoripyörä ryöstettiin ihan näinä päivinä aseella uhaten kun yksi metsänvartijoista oli matkalla Naranjillosta Sol de Oroon. Paluumatkalla meille näytettiin paikka, jossa pyssymies oli tullut pusikosta moottoripyörän eteen. Yhtenä iltana Davidin talon pöydän ääressä Edgardo oli sitä mieltä, että poliisit ovat usein ihan hyviä miehiä, jotka laittavat henkensä alttiiksi saadakseen rosvot kiinni, mutta että oikeuden virkamiehissä on isoja konnia, joille maksamalla rosvot pääsevät joka tapauksessa vapaaksi. Edgardo ja Fredi olivat molemmat sitä mieltä, että Perun vankiloissa istuu lähinnä köyhiä. Vankilasta puheenaihe kääntyi vankina olevaan ex-presidentti Fujimoriin, jota David nimitti chinoksi [kiinalainen] koska tällä on sukua Japanissa. Fujimorin suhteen perulaisten mielipiteet tuntuvat jakautuvan, mutta tämän talon keittiössä oltiin sitä mieltä että jos Fujimori asettuisi vielä ehdolle niin hän saisi täältä äänen, mutta hänen tyttärelleen Keikolle ääntä ei sen sijaan aiottaisi antaa. Peru on kooltaan vähän kuin Espanja, Ranska ja Saksa yhteensä. En itse ole jättimaan politiikasta juuri lainkaan selvillä. Koska ymmärrän puheestakin parhaimmillaan vain jonkin osan, olen täällä kuin vieraassa universumissa. Suomessa ymmärsin vähän, täällä en mitään, mutta tuossa tietämättömyydessä on silti opettavaista kellua.

A view of Alto Mayo montane rainforest from inside. I must admit that it is often more beautiful from outside, but many great details can only be seen when being in the forest. As compared to lowland rainforests of Peru, there are fewer large trees. This may be due to lower life-expectancy due to steep substrate that makes the trees prone to windfall when the crown gets heavy. It may also be due to the fact that prior to the establishment of the Alto Mayo reserve forest ranger stations, many big trees were cut inside the protected forest. In the picture Fredi Sangama (left) and Edgardo Nolasco (right). Photo credit: Johanna Toivonen. 

Fredi Sangama, working as a guardaparque [forest ranger] taking notes on the collections we made in the Alto Mayo protected forest. The duty of forest rangers is to prevent illegal trading of plants and animals. Fredi made sure we were not collecting anything else than was included in our research permit obtained from the Peruvian Protected Area Services (SERNANP): mosses, ferns and soil. The neighbour's dog, on the left, secretly observed the process. In the picture, on both sides of Fredi, also two young Cyathea treeferns feature. Cyathea genus is listed in CITES convention on international trade of endandered species, mainly because the trunks of adult treeferns are an ideal orchid growing substrate and are over-exploited for the purpose. Photo credit: Johanna Toivonen.

It is often difficult to move about within a vegetation plot established in montane rainforest. The inclination may be so steep that one can use hands as well as legs to get from place to place. Elias Mendivil does here an excellent job with the measuring tape. The tape itself is a gift from my father Jaakko Suominen, who used it in housebuilding in Finland. As he is not going to build any new houses anymore, he sacrificed the measuring tape for rainforest research. Photo credit: Johanna Toivonen.

Most trees are alive, some are dead. Perhaps due to the steep topography, the forests at Sol de Oro featured relatively many treefall gaps, recent and older. As a big tree falls, it generates a gap where the forest regenerates. These gaps are often difficult to traverse. In any case, every step must be carefully planned to avoid accidents, particularly if one lacks the experience that the locals have in moving about. Photo credit: Johanna Toivonen.

Matka metsään oli hiukan helpompi kuin Yuracyacussa, mutta pari virheellistä suunnistusta plotin paikkoja etsittäessä tuotti ylimääräistä hikoilua vaikekulkuisilla rinteillä. Päivä venyi myöhään. Jos ajattelet kesäloma-aktiviteetteja, niin miten olisi ensin seitsemän tunnin kiipeily rinteillä ja sitten kolme tuntia slaavikyykyssä mökin lattialla näytteiden kimpussa? Itselleni viimeinen osuus on tähän asti tuntunut kaikkein raskaimmalta. Työskenneltävä on silloinkin, kun ei enää jaksaisi, alaselkä on jumissa ja parvi hyönteisiä pyörii otsalampun ympärillä riemastuneina. Poissa mielestä on pidettävä ajatukset siitä, minkä takia alun perinkään olin innostunut saniaisista tai väitöskirjasta. Lopulta päädyimme tekemään työtä laulaen. Se oikeasti auttaa silloin kun on melko tiukka paikka. Tosin luulen, että talon isäntä oli ollut aika monessa huomattavasti tiukemmassakin paikassa, vaikka hän työskentelyn aikana katselikin alakerrassa kokamälli poskessa televisiosta jalkapalloa. Työ oli melko raskasta siis vain suomalaisen konttorirotan kapeasta näkökulmasta.

Davidilla oli oma sähköturpiini. Hän oli virittänyt rinteeltä laskevan pikkupuron kokonaan muoviputkeen, jonka alapäässä turpiini oli. Sähköä riitti hyvin televisioon ja useampaan lamppuun, joten sekä talo että keittiö olivat kirkkaasti valaistut vaikka lähin sähköjohdon pää oli Sol de Orossa. Lautasantenni takasi tv-signaalin. Copa América oli käynnissä ja futisjoukkueiden kiihkeää kamppailua seurasivat isännän lisäksi Fredi ja Edgardo. Huoneessa oli maalattia eikä telkkarin lisäksi muuta valoa - tyttäret tekivät nurkkapöydässä käsitöitä pitäen taskulamppua olkapäänsä ja kaulansa välissä. Välillä mietin, onko tämä piha yksi niistä himmeistä valoista, jonka voi nähdä lentokoneesta kun lentää yöllä Andien itärinteiden tummien sademetsien yli. Valojen sammuttua näkyivät vain vuorten ääriviivat ja tuhannet tähdet, kuten taivaanrannassa tuikkiva Etelänristi.

A view of the farmhouse's kitchen. This farmhouse is advanced as it has its own hydroelectric power station, obtaining energy from the flow of a small mountain creek channeled into a plastic pipe. Also the cooking facility is advanced: it has a chimney, a feature that decreases the amount of smoke inside the kitchen to near-zero levels. Wood burning is also advanced as it takes place in a closed space: this reduces the amount of firewood needed. Photo credit: Johanna Toivonen.

Joka yö eivät tähdet tuikkineet: enimmäkseen satoi kaatamalla. Tällä reissulla sade tuli onneksi enimmäkseen öisin, ja viimeiseksi koettiin tämän Alto Mayon matkan ensimmäinen täysi 24 tuntia ilman rankkasadetta. Kuiva kausi on myöhässä, mutta mahdollisesti se on tulossa ja helpottaa huomattavasti työtämme.

Viimeisenä aamuna palkkasimme emännän laittamaan aamupalaa, sillä isäntä halusi lähteä mahdollisimman aikaisin eikä pohjoismainen trangiakeittiömme pysynyt telttojen purun vauhdissa. Emäntä keitti usemman litran pannussa avenaa [kauravelliä, johon laitetaan aika lailla sokeria] jota hörpimme kupeista. Keitettyä vettä ei ollut tarjolla, mutta pyydettyäni kahvivettä emäntä kaasi minulle kupin täyteen avenapannusta, joka oli seissyt niin kauan että hiutaleet olivat laskeutuneet pohjalle. Istuessani siinä yksipuisella penkillä, jalat maalattialla, hörppimässä kaurakahvia, tiedostin aika syvästi mitä tarkoittaa olla valkoihoinen kahviriippuvainen keskellä vuoriston kahviviljelmää. Täältä kahvi tulee, me ostamme sitä, viljelijät saavat rahaa. Maailma on silti kaukana reilusta. Vai vaihtaisitko induktiolietesi puulieteen? Väitätkö, että olet yksin omalla kovalla työlläsi lietesi ja sähkösi ansainnut?